maanantai 27. kesäkuuta 2016

Soittokämppä kaiutinkoteloon

Jo pari vuotta sitten sain idean, että teen siskolleni syntymäpäivälahjaksi roomboksin kaiutinkoteloon ja ideana on soittokämppä. Tänä vuonna (tarkalleen ottaen ylihuomenna) tulee hänellä pyöreitä vuosia täyteen ja eilen juhlittiin perhepiirissä synttäreitä. Annoin siis lahjan eilen, joten nyt voin paljastaa, mitä tässä olen jo toista vuotta hiljalleen rakennellut.

Ensimmäinen tehtävä oli tietysti löytää sopivankokoinen kaiutinkotelo, mihin soittokämpän voi rakentaa. Sain yhdeltä kaverilta vanhan autokaiuttimen kotelon, joka on vähän erikoisen muotoinen, mutta tähän tarkoitukseen oikein sopiva. Etuseinässä on pyöreä reikä, vasemmassa sivussa pieni neliskanttinen reikä, josta tuli näppärästi ikkuna.

Soittokämppään tarvitaan tietysti myös aikansa elänyt sohva kavereita ja soittajienkin huilihetkiä varten. Sen tein pahvista, vaahtomuovipalasta ja vanhasta tyynynpäällisestä, jonka kangas oli valmiiksi nuhruinen ja siis tarkoitukseen oikein sopiva. Sohvapöytä valmistui vanerinkappaleista ja ohennetusta akryylimaalista.

Kitarat on ostettuja, mikä mistäkin matkan varrella, mutta kitaroiden telineet väänsin ihan itse rautalangasta (ja sen huomaa). Rummut on sitten ihan omaa tekoa, apuna sentään oli kirjastosta lainattu rumpukirja, jossa oli hyviä kuvia. Rummut syntyivät eri kokoisista muovipurkeista, kiiltävästä tarra-arkista, muovikalvosta, puolipyöreistä tarrahelmistä ja jostain muovipäällysteisestä nauhasta. Telineet on grillitikkua ja folioteippiä. Lautaset on tuikkukiposta.



Tiikerikakku oli kolmen nuoren naisen bändi Oulun tienoilla 1980-luvulla. Sisareni oli kitaristina bändissä ja myös sävelsi bändin kappaleita. Heillä oli keikka mm. Kuusrockissa vuonna 1985 ja siitä on kuva soittokämpän seinällä (lehtileike oikeasti). Bassorummussa oleva kuva on t-paidasta kuvattu logo, oikeasti tuollaista rumpua ei ollut olemassa.

Kämpän seinille tulostin netistä julisteita, mm. sisareni suuren suosikin Doorsin kuvia ja muuta rockaiheeseen sopivaa. Kuusrockin julisteen jouduin laatimaan itse, koska mistään ei löytynyt oikeaa vuoden 1985 festarin mainosta. No, kaikkea ei voi aina saada.

Kosketinsoittimet tein biltemantikusta ja netistä tulostetusta näppäimistöstä. Soitin jää aika lailla piiloon heti etuaukon vasemmalle puolelle seinän viereen. Ikkunan vieressä on mikrofoniteline, joka oli alunperin jossakin tavaranipussa tullut rikkinäinen nukkekodin lattiavalaisin. Mikrofoniksi laitoin jonkun kuulokkeen osan, oli sopivan näköinen ja -kokoinen. Lattialle kasasin johtoja ja vahvistimia ja pedaaleja, jotta kaaos näyttäisi oikealta.
Etuseinän pyöreän aukon luona on "porras", jonka ainoa tarkoitus on peittää paristokotelo, joka on tietenkin valoja varten. Valoina kämpässä on valmis valosarja, jossa on hyvin pienet ledit. Teippasin ne kattoon kiinni ja ajastus hoitaa valaistuksen säätämisen. Näin ei tarvitse aukoa yhtenään etuaukon eteen asennettua pleksiä, joka toimii sekä pölyn että lasten sormien esteenä :)


Muutakin rekvisiittaa huoneeseen on tehty: nuotteja ja nuottikirjoja sohvalle ja pöydälle, limsa- ja kaljatölkkejä pöydälle ja vähän lattiallekin, pöydälle jääneet aurinkolasit, sipsipussi ja juhlan kunniaksi kuohuviinipullo. Onnea päivänsankarille!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Punainen pöytä ja tuolit

Nukkekotimaailmassa voi toteuttaa sellaisia haaveita, mitä ei tule tehtyä 1:1 elämässä. Olen kauan haaveillut punaisista keittiön kalusteista, siis ruokapöydästä ja tuoleista, mutta en ole rohjennut toteuttaa haavetta oikeasti. Kun ostin Lontoosta Jane Harropin kitin pöydästä ja tuoleista, sen halusin tehdä haaveeni mukaiseksi eli punaiseksi.

Kalustepaketti sisälsi viisi minigrippussia, hiekkapaperipalan ja kolmesivuisen englanninkielisen ohjeen. Muovipusseissa oli kunkin kaluston osat eli neljä tuolia ja pöytä kukin omassa pussissaan. Luin tietysti ohjeen ensin, mutta kukaanhan ei käske sitä noudattamaan kirjaimellisesti! Ohjeessa neuvottiin kevyesti käymään läpi palaset hiekkapaperilla (eivät juurikaan tarvinneet hiontaa, vain vähäistä röpelöä muutamassa palassa) ja käsittelemään ne ennen kokoamista. Koska tiesin, että maalaan kaluston peittävällä värillä, en ryhtynyt käsittelemään palasia etukäteen. Ohje on ihan paikallaan, jos kaluston haluaisi petsata tai kuultomaalata, näin mahdolliset liimapurseet eivät näkyisi lopputuloksessa.


Palaset olivat hyvin mittatarkkoja ja ne on helppo koota, kunhan vain on suorakulma, mitä vasten ne voi varmasti saada suoraan, oikeaan asentoon toisiinsa nähden. Pitäisi ehkä joskus saada aikaan sellainen laatikko, jossa on suorakulmaiset reunat, niin tällaiset hommat helpottuisivat. Siihen saakka käytössä on legopalikoista tehty suorakulma sekä muutama levynpalanen, jotka voi teipata tukemaan liiman kuivumisen ajaksi.



Halpa akryyliväri oli oikein sopiva kaluston käsittelyyn ja värikin oli suorastaan mainion punainen. Yksi käsittelykerta oli riittävä. Tykkään!

Alman ja Heikin keittiö sai siis pöydän ja tuolit. Alma istahti pöydän ääreen hetkeksi.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Luonnonkukkia

Tänä keväänä kaikki kukkii etuajassa (kolmisen viikkoa ainakin täällä päin). Nyt on hyvä aika kulkea silmät avoinna ja katsoa, mitä kivaa luonnosta löytyisi nukkekodin kukkamaljakkoon. Koiran kanssa kävellessä on hyvä tutkailla ojanpenkkoja ja pientareita sillä silmällä. Nyt mukaan tarttui suolaheinän oksa, josta leikkaamalla oksanhaaroja sai kivan kukkamaljakon täytteen mittakaavaan sopivasti. Kuva tuossa yläpuolella todistaa asian.

Aikaisemmin olin postannut jostain pienistä valkoisista kukista, joiden nimeä en tiedä. Eilen kuvasin hyvinkin tuttua kasvia eli koiranputkea, jossa on myös nukkekotimittakaavaan sopivan kokoiset kukat, kun sitä lähemmin tarkastelee. Kauniitakin ovat :)



Tähän vielä kuva kaikista ihanuuksista, mitä sain Minnalta kiitokseksi Saanan asunnon kuskaamisesta. Kiitos Minna näistä kengistä, laukusta ja lehdistä!